Elokuva- ja musiikkibisnes luo koko ajan toinen toistaan käsittämättömänpiä kauneusihanteita. Voisi kuvitella, että laulajalle riittää mahtava ääni, mutta näin ei kuitenkaan ole. Jos naislaulaja oikeasti tahtoo nousta maailmanlaajuiseen suosioon, tärkeintä on isot rinnat, tiimalasivartalo ja kauniit sääret. Lauluäänellä ei niinkään ole väliä, onhan keksitty autotune. Hyvä esimerkki tästä on jenkkilaulajatar Katy Perry.


Jopa meidän, pikkuisen Suomen asukkaiden elämään vaikuttaa ratkaisevalla tavalla nämä Hollywoodin kauneusihanteet. Sitä huomaa, että paljon helpomin löytää esimerkiksi elämänkumppanin, jos omistaa nk. täydellisen vartalon. Mahtavalla persoonallisuudella ei siinä ole osaa eikä arpaa.


Tunnustaudun itse romantikoksi. Tykkään lukea romanttisia kirjoja, katsella romattisia elokuvia, ja kirjottaa rakkaustarinoita. Uskon rakkauden voimaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Kysyn kuitenkin, saako ruma ihminen rakastaa? Taino, tottakai saa. Kysynkin, saako ruma ihminen rakkautta?


On ymmärrettävää, että kun ajatellaan suvun jatkamista, kiinnitetään huomiota kumppanin ulkonäköön. Kauneus viestii terveydestä, hyvästä hygieniasta ja hyvistä geeneistä. Kaikkihan niitä haluavat lapsilleen. Myönnän ajattelevani itsekin näin. Kukaan ei halua lasta, joka joutuu kärsimään huonoista geeneistä.


Suurin osa teinien rakkauskirjoista vastaavat kysymykseeni myöntävästi. Tällä hetkellä ehkä eniten teinityttöjä itkettää Stephenie Meyerin Twilight-sarja. Jokaiselle neliosaisen kirjasarjan lukeneelle lienee käynyt selväksi, ettei kirjojen päähenkilö, Bella Swan ole mitenkään erityinen. Hän ei ole kaunis, hän ei meikkaa. Silti koko pikkukaupungin komein poika, joka sattuu olemaan vampyyri, rakastuu Bellaan silmittömästi. Harmi vain, että tämänkaltaisia tyyppejä, vampyyreja tai ei, löytyy vain ani harvasta. Twilightissä ei muutenkaan ole juonen realistisuuden (jos unohdetaan vampyyrit ja ihmissudet) kannalta kovin paljon kehuttavaa. Bella swan tekee kirjoissa sangen selväksi, ettei hän ole viehättävä. Silti hänen saapuessaan uuteen kaupunkiin, jokainen poika on tyttöseen lääpällään. Vielä naurettavamman asiasta tekee se, että Bella itse ei tunnu huomaavan tätä. Neljännessä, viimeisessä kirjassa Bella kertoo, ettei ole tottunut olemaan viehättävä muidenkin, kuin Edwardin mielestä. Hetkinen, entäs Mike, Eric, Tyler, ja tietenkin pikku susipoikamme Jacob? Eivätkös he kaikki rakastuneet päähenkilöömme jo heti kättelyssä? Miten tämä onkaan mahdollista, jos Bella kerran on niin luontaantyöntävä, kuin hän antaa lukijoiden ymmärtää? Tällaisia hahmoja kutsutaan tarinankirjoittajien ja roolipelaajien piireissä nimellä Mary Sue. Ärsyttävän virheetön ihminen, joka toimii oikein joka tilanteessa, ja joiden huonoin piirre on kömpelyys. Twilihgtin kaltaisia puhtaita, neitseellisiä rakkaustarinoita, joissa ulkonäkö on toissijaista, ei tule kovin montaa oikeassa elämässä.

Meille kerrotaan, että itsensä rakastaminen on paras tapa saada muiden rakkaus itselleen. Arjessa, ainakin yläastetta käyvän ihmisen arjessa, kuitenkin huomaa, että rakkauden löytävät ensimmäisinä ne Bella Swanin kaltaiset teinit, jotka eivät suostu uskomaan olevansa kauniita tai viehättäviä, tai eivät ainakaan näytä uskovansa.


Ystävät valitaan luonteen perusteella, kumppani usein ulkonäön. Perhettään ei saa valita, ja siksi perheeltä saatu rakkaus on usein sitä vilpitöntä. Näistä kolmesta kumppanin vaihtaminen on helpointa. Kun kyllästyy vanhaan, voi helposti jättää tämän ja hommata uuden, paremman. Sitä ei katsota yhteiskunnassamme kovin pahalla. Ystäviään on vaikeampi vaihtaa, ja usein varsinkin teineillä ystävyys on huomattavasti parisuhteita pidempi diili. Sen sijaan perhe on pysyvä. Perheenjäseniä rakastetaan virheineen, sillä heitä ei voi noin vain vaihtaa parempiin.

Ruma tai epäviehättävä ihminen voi siis saada paljon tosiystäviä, tai hänellä voi olla maailman ihanin perhe. Mutta Edward Cullenin kaltaista vilpittömästi rakastavaa kumppania hänen on lähes mahdotonta löytää.
Tässä herää väkisinkin kysymys, miksi sitten vielä uskon rakkauteen. Tässä vastaus: On paljon mukavampi käydä nukkumaan ja herätä joka ikinen päivä, kun tietää, että vielä joskus löytää sen unelmien
sa prinssin, ja sitten elämä on täydellistä.