Alkoholi kuuluu tavalla tai toisella lähes jokaisen suomalaisen elämään. Voisin kirjoittaa tekstin siitä, miten kivaa voi olla vetää välillä kunnon kännit, tai miten alkoholin juominen auttaa sydänsuruihin. Voisin tehdä sen, jos en avoimesti ja täysin halveksuisi sitä laillista ja sallittua tappavaa myrkkyä. On ihan järkyttävää, kun ajatellaan, että hauskanpito on hauskempaa kun on kännissä, tai että sydänsuruista voi selvitä kännin avulla. Hei haloo! On raukkamaista paeta tosielämää sumeaan kännimaailmaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kohdata ongelmat selvin päin.
    Suomessa tuntuu olevan jotenkin kummallinen kulttuuri, kännin piikkiin voi laittaa kaikki loukkaukset ja mokat. Ihan kuin ihmisen tappaminen muuttuisi jotenkin hyväksyttävämmäksi sillä, että tekijä oli kännissä. Mielestäni humalatilan pitäisi olla jopa raskauttava asia. Okei, voi olla, ettei ihminen pysty harkitsemaan kännissä selvästi, tai ole täysin tietoisessa tilassa (En toki voi olla tästä varma, sillä en käytä alkoholia). Kuitenkin, jokainen ihminen saa valita, vetääkö sen kännin.
    Toinen asia on kännissä sanotut loukkaukset. Näitä riittää. Miten loukatut tunteet voi edes kuvitella laittavansa kännin piikkiin? Ihan samalla tavalla ihminen ajattelee toisesta ihmisestä selvänä kuin kännissäkin. Ainoa ero on se, ettei selvänä näitä ajatuksia uskalla tuoda julki. Kyllähän kännissä sanottuja asioita sitten kadutaan myöhemmin, mutta kyllä niitä vielä tarkoitetaan.
    Kännissä sanotaan toki muutakin, kuin loukkauksia. Itse olen yleensä saanut kuulla: "rakastan sinua eniten tässä maailmassa, mikään ei merkitse sinua enemmän". Kuulostaahan se kauniilta, mutta nuokin sanat muuttaa loukkaaviksi se, ettei niitä uskalleta sanoa selvänä.
    Usein alkoholi mielletään henkilökohtaiseksi asiaksi, joihin muilla ei ole puuttumista. Näin ei kuitenkaan ole. On olemassa vain hyvin harvoja ihmisiä, joilla ei ole lapsia, vanhempia, puolisoa, sukulaisia, sisaruksia, naapureita... Alkoholismi vaikuttaa itse alkoholistin lisäksi KAIKKIIN alkoholistin lähellä eläviin. Jo se häpeä, mikä tulee alkoholistiläheisestä, voi olla monelle liikaa. Alkoholistia pitäisi sääliä ja ymmärtää, vaikka hei! Itsehän se on tarttunut pulloon ja asiansa sössinyt.
    Eniten mielestäni kärsivät alkoholistin lapset, sillä vanhempiaan ei voi valita, ja jos vanhempi on jatkuvati kännissä, se vaikuttaaradikaalisti lapsen/nuoren elämään. Loukatut tunteet ja pelko vanhempaa kohtaan on vain pintaraapaisu alkoholistin lapsen kokemista asioista. Lapsi ei kenties uskalla tuoda ystäviään kotiin, sillä pelkää vanhemman olevan kännissä. Lapsi saattaa pelätä olla eri mieltä alkoholistivanhemman kanssa, sillä pelkää tämän suuttuvan ja lähtevän juomaan.
    Vanhempi tai ei, on mielestäni äärimmäisen itsekästä vapaaehtoisesti pilata oma ja muiden elämä vain hauskanpidon takia. Hauskaa voi pitää ilmankin viinaa, särkynyt sydän parantuu ajan kanssa. Huumausaineet eivät ole syömisen, juomisen ja ulostamisen kaltaisia perustarpeita. Ilmankin pärjää. Elämä voi jopa maistua paremmalta ilman rutiininomaista viikonloppukänniä.